Aina viluisen palmikkosormikkaat tulivat vihdoin alkukuusta valmiiksi. Yritin muotoilla perunapeukaloa liioittelematta 10 kertaa uuteen uskoon. Hylkäsin koko sormikkaat hetkeksi ja jatkoin vähemmän kriittisesti. Tulos ei ole täydellinen, mutta menettelee:
DS halusi uuden pipon. Nuori mies kun on, niin hän halusi tylsästi ihan tavallisen mustan pipon. Suurin pipon valmistumisen este oli tällä kertaa tupsu. Siitä ei tullut millään riittävän tennispallomaisen tiivistä ja hienoa. Taas piti laskea hieman vaatimustasoa ja pipo nyt kuitenkin oli saajan mielestä hyvä. Lankana oli Gjestalin Bris soijavillalanka Lankamaailma Nordiasta ja puikkoina oli eebenpuiset sukkapuikot nro 5. Lanka oli vähän kulahtaneen mustan väristä, jonkin verran irtosi nukkaa kun neuloi, mutta ihanan pehmeää. Pipa oli ihan patenttineuletta, aloituksena joustava aloitusreuna Son of stitch'n bitch-kirjan sivu 56 mukaan. Jouduin muokkaamaan kuvan kasvot, koska malli ei halua olla tunnistettava, höh.
Seuraavaksi pitäisi kuulema tehdä aiemmin mainitusta kirjasta sivulla 206 oleva Citykarhu. Kyseessä on kuollut nalle (:/)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti