keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Lomailua ja pyykinpesupäivä

On se kiva olla reissussa ja mukava tulla kotiin vaikkakin vain päiväksi ennen uutta reissua. Aloitimme lomamme eksoottisesti Serbiasta Zrenjaninsta. Yövyimme siellä 4 yötä Luxotelissa ja lapsiin teki suuren vaikutuksen kaupungin keskellä virtaavassa Begej-joen sivukanaalissa uiva mies. Pyörä kumoon rannalle ja vaatteet viereen ja eikun uimaan. Tätä 'fisua' sitten muisteltiin moneen kertaan kuten karua koiraa, joka vain ärähti paikalliselle autolle kun se tönäisi sitä vähän takalistoon.
Sitten jatkoimme matkaa Unkariin ja vietimme Serbian ja Unkarin rajalla 4 tuntia helleolosuhteissa kun oli vielä formulaviikonloppu Budapestissa ja joka auto tutkittiin ilmeisesti ihmisten salakuljetuksen varalta. Löysimme yöpymispaikkamme vasta klo 11 yöllä soiteltuamme ensin Budapestin palvelunumeroon ja hotellin omistajalle. Budapestin palvelunumero tuli Vodafone operaattorilta siirtyessämme Unkarin verkkoon ja palvelu oli hyvää ja englanninkielistä. Ongelmaksi muodostui se, että Attila utca katuja on Budapestissa useampiakin. Löytyi se Attila Hotel sitten vihdoin ja viimein. Siellä oli hyvä aamiainen, mutta se oli kyllä ennemminkin Guesthouse tyyppinen kuin hotelli.
Yllä on kuva hienosta menopelistä, jonka bongasimme ensimmäisenä päivänä kaupunkiin tutustuessamme. Toki näimme urheiluautoja ja formula-alueella jos jonkinnäköistä urheiluautoakin.

Kävimme kiertoajeluilla ja eläintarhassa, johon on yhdistetty kasvitieteellinen puutarha. Norsu oli hienoin elukka jostain syystä. Waterpark oli kanssa koko perheen mielestä kiva juttu.
Syömässä kävimme kerran 4 tähden ravintolassa Gundelissa, jossa söimme lusikallisen kissakalaa paprikakastikkeessa, kanaa salaatilla ja lapset ottivat vielä suklaakakkua ja jäätelöä. Tämä oli 4 henkilöltä 100 euroa, mutta hyvää. Tämän kulinaristisen kokemuksen jälkeen kävimmekin jatkossa mäkkärillä ja pikku ruokapaikoissa. Tyttäreni keliakia ruokavalioon suhtauduttiin hyvin positiivisesti joka paikassa. Asia tuntui olevan haaste tehdä hänellekin ruokaa ja etsiä vaihtoehtoja. Suomessa se on usein rasite. Asiaa auttoi varmasti tulostamani unkarin kielinen selitys mitä saa syödä ja mitä ei.
Ettei reissu olisi liian auvoista, niin palauttaessamme HERTZin auton lentokentälle meille sanottiin, että joudumme maksamaan 225 euroa ! noista kahdesta naarmusta auton ovessa. Suorastaan riemastuin. Sanoin, etten mokomaa allekirjoita. Lähettävät sitten laskun kotiin, pitää tehdä valitus. Kokemuksesta oppineena kannattaa kuvata vuokra-autot edestä ja takaa ja tarkistaa kaikki ennenkuin allekirjoittaa mitään vuokrasopimuksia.
Editoitu 31.8.09 Loppu hyvin kaikki hyvin. Selvitimme asian Suomen Hertzin avulla, emmekä joutuneet maksamaan noista naarmuista mitään. Saimme vielä 40 taalan lahjakortin, kun Unkarin Hertz ei ollut toiminut ihan kaikissa tässä läpikäymättömissä asioissa ihan Hertzin normaalikonseptin mukaisesti.
Menemme kyllä vielä uudestaankin Unkariin ja Budapestiin, niin paljon jäi näkemättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti